Sitäpaitsi ehdin jo saada uuden kaverinkin. Ihan lähellä, pienen metsikön takana mökkeili Novascotiannoutaja, Meisi. Hurmaava ja kaunis, leidi. Sitä vaan ihmettelen, miksi nämä tyttölapset tuppaavat usein olemaan vähän äksyjä. Meisikin örisi alkuun ja sitten ei kuitenkaan malttanut pysyä omalla pihalla vaan hiippaili meille alvariina kylään. Tulkitsen sen niin, että me tehtiin sittenkin sinunkaupat ja ollaan kavereita. Kyllä mä tietysti ymmärrän, että Meisiä vähän ärsyttää uusi koira naapurissa. Sehän on kolunnut täällä meillä aina rapsutusten toivossa ja grillausaikaankin on kuulemma aina löytänyt äkkiä tiensä naapuriin. Nytkin Meisi tupsahti paikalle juuri kun savupönttö alkoi tupruttamaan ekoja savuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti