Lähdettiin normaalisti lenkille aamulla ja jotenkin vaan sain siinä lenkin aikana kuonooni erityisen vahvana tryffelin tuoksun. Päätin kuopaista maata ja kappas, sain hyvää herkkua suuhuni. Emäntä riensi katsomaan mitä mutustelen ja yhtäkkiä tämä hyvä herkku vaihtui tutumpaan makuun, lihapullaan. Tein sitten saman tempun vielä kaksi muutakin kertaa ja joka kerta palkkana oli herkullista Pirkka-lihapullaa.
Emäntä hihkui ja näytti (sekä kuulosti) vähän tärähtäneeltä, mutta jälleen tulkitsin että taisin kuitenkin tehdä jotain toivottua, odotettua ja ihanaa. Ja selvisihän se syykin - olin löytänyt elämäni ensimmäiset tryffelit!
