tiistai 30. maaliskuuta 2010

13 vkoa, 7.9 kg

Juhuu, tänään tuli 13 viikkoa mittariin. Enkä mä muutenkaan mikään rääpäle ole, emäntä nimittäin sai mulle tänään puntarilla hienot lukemat, 7.9 kg.

Mä päätin heti aamusta, että tänään en ole yksin kotona. Pistin melkoiset vinkumiset ja oven raapimiset kehiin kun emäntä oli lähdössä töihin ja jatkoin niin kauan kun isäntä tuli Siiriä viemästä (Tai niin se ainakin luulee. Oikeasti aloitin mekkalan uudelleen vasta kun kuulin isännän rapistelevan ovella). Kun kuulin, että isäntä tuli kotiin niin päätin jatkaa mökäämistä niin kauan että se tulee ja päästää mut pois keittiöstä. Isäntä puolestaan oli päättänyt odottaa kunnes vaikenen, mutta minä olin sinnikkäämpi. Isäntä ei nimittäin pääse työhuoneeseen tulematta ensin keittiöön ja koska tietokone odotti työpöydällä ja työt kutsuivat, niin minä sain erävoiton! Ja mikä parasta, isäntä ei lähtenyt kotitoimistolta mihinkään koko päivänä. Eli kannatti pistää show pystyyn; jatkan taatusti samalla linjalla muinakin päivinä!

Emäntä päätti parturoida mua taas ja pisti sakset viuhumaan. Olen kuulemma paljon komeampi nyt, kun karva on lyhyempää ja kihartuu kauniisti. Ihan sama mulle, mutta kyllähän se kivalta tuntuu kun mua ihastellaan ja rapsutellaan.

Iltalenkillä sattui muuten melkoinen ihme, itseasiassa jo toinen parin päivän sisällä. Yks nainen nimittäin kysyi isännältä olenko mä Lagotto. Ja sunnuntaina yks pikkunoita tuli ovelle sellaisen kivasti koristellun oksan kanssa ja ensin se luritteli kivasti rimmaavan lorun ja sitten sekin kysyi olenko mä Lagotto. Isännältä meinasi leuka tipahtaa alas, kun sellainen pikkuihminen tunnisti mun rodun. Täytyy kyllä myöntää, että masalalaiset on aika valveutunutta porukkaa kun ne tunnistaa meikäläisen rodun noinkin hyvällä prosentilla.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Sienestyksen alkumetreillä

Saimme eilen tuliaisina Ainolta kuivattuja suppilovahveroita ja pääsin tänään tekemään niiden kanssa lähempää tuttavuutta. Metka tuoksu siinä sienessä!

Olen kuullut isäntäväen usein puhuvan sienestyksestä ja että se tulisi olemaan tärkeä tehtäväni perheessämme, mutta en vielä ihan ymmärrä mitä se tarkoittaa. Tänään totuus alkoi valjeta pienen hapuilevan ensiaskeleen verran, kun isäntä päätti kokeilla käytännössä lukemiaan sienestysoppeja. Pääsin siis todellakin etsimään ihka aitoa sienenkäppyrää, suppista, olohuoneemme lattialta.

Minä-poika en kauaa aikaillut vaan säntäsin samantien suppiksen luokse. Ja kyllä kannatti, palkkana oli nimittäin namia! Tein saman ainakin neljä kertaa peräkkäin ja aina vaan nopeammin. Hoksasin, että mitä nopeammin sienen luokse pääsen, sitä vauhdikkaammin myös nami sujahtaa suuhuni. Kätevää :)

Huh Hulinaa -Lauantai 27. maaliskuuta 2010

Lauantaiaamupäivällä meille saapui vieraita tai oikeastaan ei niinkään vieraita, sillä pihalleni alkoi kerääntymään yksi kerrallaan omat sisarukseni, Haiku, Rita, Netta ja Aapo. Nata ei päässyt valitettavastitällä kertaa mukaan näihin karkeloihin. Yhteensä meitä oli paikalla siis 5 pentua! Oli ihana telmiä taas yhdessä ja vaihtaa kuulumisia haukun ja leikkisän murinan säestyksellä.

Talon rauhoituttua muiden lähdettyä omille kotimatkoilleen minä-poika tunsin itseni niin väsyneeksi, että päätin ottaa noin 7 tunnin päiväunet päiväruokailun jälkeen.

Kiitos kaikille mukana olleille ja seuraavaa tapaamista odottaen.


keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Bloggaaminen alkaa

Hei,
Lagotto Romagnolo Pipo 10 viikkoa on nyt saanut oman blogin. Täällä Pipo tulee kertomaan emännän ja isännän kirjoittamana kuulumisiaan.