Saimme eilen tuliaisina Ainolta kuivattuja suppilovahveroita ja pääsin tänään tekemään niiden kanssa lähempää tuttavuutta. Metka tuoksu siinä sienessä!
Olen kuullut isäntäväen usein puhuvan sienestyksestä ja että se tulisi olemaan tärkeä tehtäväni perheessämme, mutta en vielä ihan ymmärrä mitä se tarkoittaa. Tänään totuus alkoi valjeta pienen hapuilevan ensiaskeleen verran, kun isäntä päätti kokeilla käytännössä lukemiaan sienestysoppeja. Pääsin siis todellakin etsimään ihka aitoa sienenkäppyrää, suppista, olohuoneemme lattialta.
Minä-poika en kauaa aikaillut vaan säntäsin samantien suppiksen luokse. Ja kyllä kannatti, palkkana oli nimittäin namia! Tein saman ainakin neljä kertaa peräkkäin ja aina vaan nopeammin. Hoksasin, että mitä nopeammin sienen luokse pääsen, sitä vauhdikkaammin myös nami sujahtaa suuhuni. Kätevää :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi ihanuus mikä napero :) Eiköhän Piposta melkonen sienikone isona tuu, kun nyt jo sujuu noin hyvin. Me treentaan lagotto-poika Indyn kanssa lähinnä vain sokerikorppujen etsimistä, koska niitä on helppo saada ympäri vuoden :D Syksyllä sitten koetetaan vaihtaa lennossa sieniin..
VastaaPoistaT: Tiina ja Indy
Terkkuja suloiselle Pipolle!
VastaaPoistaterv. Raksu ja heinis-mamma :)
ps. tervetuloa kurkkaamaan Raksunkin blogiin.
Hei Pipo ja muu perhe! Kiva, että tekin saitte blogin avattua. On taas yksi sivu enemmän missä aikaansa netissä kuluttaa ;D Harmi juttu, että heti on ollut pojalla jalka kipeänä. Toivottavasti pian parantuu, eikä enää oireile! Mukavan aktiivista menoa muutenkin on näyttänyt olevan kun on oikein jo pentutapaamisiakin pidetty! :D puhumattakaan sieni treenistä :D :D Taidetaankin otta Pipo lainaan kun mennään syksymmällä mökille :D... jos siellä enää on yhtään sientä jäljellä :o
VastaaPoista