Mökillä - villinä ja vapaana

Pääsin viikonloppuna taas uuteen paikkaan - mökille! Paikat piti tietenkin tutkia asianmukaisella tarkkuudella, niin sisältä kuin ulkoakin. Kiva paikka, kun ruokahuolto pelasi kuin kotonakin :) Tulemme kuulemma viettämään täällä aikaa melko paljon kesäaikaan ja se sopii mulle.

Sitäpaitsi ehdin jo saada uuden kaverinkin. Ihan lähellä, pienen metsikön takana mökkeili Novascotiannoutaja, Meisi. Hurmaava ja kaunis, leidi. Sitä vaan ihmettelen, miksi nämä tyttölapset tuppaavat usein olemaan vähän äksyjä. Meisikin örisi alkuun ja sitten ei kuitenkaan malttanut pysyä omalla pihalla vaan hiippaili meille alvariina kylään. Tulkitsen sen niin, että me tehtiin sittenkin sinunkaupat ja ollaan kavereita. Kyllä mä tietysti ymmärrän, että Meisiä vähän ärsyttää uusi koira naapurissa. Sehän on kolunnut täällä meillä aina rapsutusten toivossa ja grillausaikaankin on kuulemma aina löytänyt äkkiä tiensä naapuriin. Nytkin Meisi tupsahti paikalle juuri kun savupönttö alkoi tupruttamaan ekoja savuja.

Nenätyöskentelyä ja koirakoulu-uutisia

Olemme ottaneet sienestyksessä ison uuden askeleen, olen nimittäin päässyt etsimään suppiksia pihalta. Niissä on jo niin tuttu haju, että bongaan mamman jemmat ihan hetkessä. Tunnen itseni tärkeäksi, kun huomaan että isäntäväki riemuitsee löydöistäni. Olen tosi innostunut tästä harrastuksesta!

Emäntä sai tällä viikolla viestin, että meidän pentutottis alkaa parin viikon päästä. Luulen, että se tarkoittaa kivaa telmimistä ja leikkimistä muiden koirien kanssa. Mutta ehkä siellä tehdään jotain muutakin... Eilen käytiin emännän kanssa tutustumassa KKK:n halliin. Käynnnissä oli agitreenit ja pääsin seuraamaan lajia sivusta. Se vasta näytti jännältä!

Samalla reissulla pääsin myös leikkimään hallin pihalla Australianpaimenkoira Dafin kanssa. Ja mikä hauskinta, tuo ihanainen tyttönen tulee samalle pentukurssille kuin minä! Se oli sillä lailla sopivasti äksy, pisti vähän hanttiin kun hyppäsin sen selkään, mutta kuitenkin kiva ja reilu kaveri.

Torstaina sain tehosterokotukset ja se oli kamalaa. Ei mua eläinlääkäri pelota, sehän oli tosi kiva nainen, joka rapsutti ihanasti ja jutteli mukavia. Mutta se piikki näyttää niin inhottavalta, että päätin vähän kokeilla kuinka kovasti pystyisin rimpuilemaan välttääkseni sen joutumisen lihaani. Aika kovaa yritin ja ulvoin minkä kykenin, mutta ihan turhaan. Emäntä piti mua tiukasti sylissä ja taas kerran sain kokea, että asiat eivät mene kuten itse haluan. Oikeastaan se piikki ei lopulta tuntunut oikeastaan miltään ja olinkin vähän nolona järjestämästäni "kohtausesta".

Karkuretkiä ja ulkoruokintaa

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin niin olen alkanut laajentamaan reviiriäni. Jatkoin puuhaa jo aamupäivästä niin innolla, että me tosiaan käytiin koko porukan voimin rautakaupassa aitaverkko-ostoksilla ja nyt on lagoton mentävät raot ummessa. Emäntää vissiin tympäisi kiivetä aidan yli ja hakea mut naapurin rivitalon etupihoilta omalle puolelle. Ainakin se pisti mut sisälle ja täällä myös sain olla kunnes isäntä oli viimeistellyt aitahommat. Ja ihan vaan kostoksi en mennyt enää lähellekään aidan rakosia. Huomasin jo kaukaa, että en pääse enää alta karkuteille, joten ihan turhaa vaivaudun enää sinne norkoilemaan. Ja nyt isäntäväkin luulee tehneensä turhaa työtä... heh heh.

Ja tänään koin myös ensimmäisen ateriani ulkona. Olin kaivanut niin antaumuksella pihalla, että mua ei huolittu sisälle syömään. Ei se mitään, pääasia että ruokahuolto pelaa ja kyllä ruoka maistui vähintäänkin yhtä hyvältä ulkona nautittuna. Sitäpaitsi mulla oli siinä samalla tärkeä homma savustuspöntön valvojana. Tein hyvän työn, sillä kalasta tuli tosi hyvää (tai niin isäntäväki ainakin kehui, en ole päässyt vielä maistamaan, mutta mulle taitaa olla rippeitä jemmassa).

Kevät tuli - lumet suli

Tuntuu siltä, että lumien sulaminen on sulattanut myös isäntäperheen järjenhippuset. Ne ei ole enää sisällä ollenkaan, vaan jatkuvasti pihalla touhuamassa jotain. Olen yrittänyt olla menossa mukana, pesemässä painepesurilla venepressua ja terassia, hakettanut puita, tampannut mattoja, haravoinut ym. Mutta ihmettelen eikö ne ikinä väsy, mun pitää ainakin huilia välillä. Kun vihdoin pääsin sisälle monen yrittämisen jälkeen niin samantien heittäydyin lattialle aurinkoon ja NUKUIN melkein iltaan asti. En jaksanut edes olla grillipuuhissa mukana, niin raukeaksi tunsin oloni.

Jotta sain käännettyä pihalla huomion välillä itseeni niin keksin alkaa hiippailla naapurin puolelle aidan alta. Ei mennyt kauaa kun ihmeteltiin missä olen ja sitten mut huudettiin takaisin ja sain namia. Kannatti siis käydä vieraissa :) Mutta siitä taitaa tulla nopeasti loppu, sillä tänä aamuna kuulin suunnitelmista käydä rautakaupassa verkkoaitaostoksilla. Eli täytyy keksiä uusi tapa kerätä huomiota ja saada namipaloja tai sitten vaan tyytyä pihapuuhiin omalla tontilla. Omalla puolella on sittenkin aika kivaa ja turvallista!

Uusia harrastuksia luvassa

Eilen mulle kerrottiin, että olen pääsemässä pentuagilityryhmään. Emäntä näyttää olevan iloinen asiasta, mutta itse en osaa ottaa siihenvielä mitään kantaa. Harjoituskentän ohi olemme kävelleet jo useasti ja muutaman viikon päästä meidän pitäisi päästä tutustumaan aitojen sisäpuolellekin. Toivottavasti siitä tulee kivaa!

Tämä viikko on mennyt tosiaan puutöissä. Olen tullut kuulemma vähän turhan rohkeaksi, kun änkeän seisomaan puupöllilä vasten, kun isäntä on pilkkomispuuhissa. Mutta kun haluan niin kovasti osallistua ja tehdä osuuteni. Onneksi saan usein oman pienen kalikan, jota sitten kantelen ympäri pihaa. Niistä saisi kasaan jo melkoisen pinon sytteitä, jos vaan olisivat yhdessä paikassa.

Sohvapaikan menetys ei tunnu enää niin kamalalta. Onneksi mulle pidetään seuraa lattialla eikä se jättityynykään enää tunnu yhtään hassummalta petipaikalta. Ihan hyviä unia siinä on saanut.

En tiedä mikä karvanleikkuumania tuohon emäntään on iskenyt, kun taas tänään pisti sakset viuhumaan. Käytiin hakemassa illansuussa joku paketti yhdeltä naiselta ja siinä tuli mukana joku näyttelyremmi (sitä kokeiltiin heti täällä sisällä enkä oikein tajunnut mikä juttu se oikein oli) ja parit sakset. Eikä aikaakaan, kun varastosta kannettiin meidän grillikatokseen pöytä, jolle pääsin patsastelemaan. Ja karvaa lähti. Emäntä ihan selvästi nautti, kun sillä oli vihdoin hyvät sakset käytössä. Mä yritin olla suht asiallinen, vaikka en kyllä jaksanut seistä ihan koko aikaa vaan istahdin aina välillä huilaamaan. Mutta on mua nyt taas kehuttu hienoksi ja siistiksi kaveriksi eli tässä taisi kuitenkin kaikki voittaa, minä pääsin karvoistani ja emäntä kehrää tyytyväisenä.

Ja nyt saunaan!

Risusavottaa ja puuhommia

Tänään isäntä vihdoin tajusi sen, mitä olen yrittänyt viestittää koko täällä oloni ajan. En siis ole turhaan kanniskellut ja maistellut risuja, pusikoissa olemisesta puhumattakaan. Musta oli kiva katsella kun isäntä hakkasi kirveellä halkoja ja tokihan mä pikkusen osallistuinkin työntekoon, mutta enimmikseen tyydyin seuranpitäjän rooliin. Muutenhan isäntä olis ollut ihan yksinäinen. Kyllä kelpaa taas ensi talvena köllötellä takkatulen ääressä, kun on itse osallistunut takkapuiden tekoon.

Yhtä juttua mä en tajua, nimittäin mut on viety tänään suihkuun jo neljästi. Ihan älytöntä veden tuhlaamista tuo jatkuva veden lorottelu. Ja sitten olen kuullut puhuttavan, etä mä jotenkin haisen kun tulen ulkoa sisälle  (ja vielä jopa pesun jälkeenkin). Mielestäni multa tuoksuu ja maistuu ihanalta, juurista ja tammenterhoista puhumattakaan!

Kaikesta tästä jynssäämisestä huolimatta koin iltapäivällä järisyttävän takaiskun, en nimittäin päässyt enää sohvalle. Luulin, että tää on vaan jotain huonoa pilaa, mutta ei, totta se on. Alkuillasta mulle roudattiin joku lohdutuskappale (jättityyny) olkkarin lattialle ja vaikka kuinka yritin hiippailla sohvalle niin aina sain lähtöpassit. Törkeätä! Olen yrittänyt pistää kampoihini ja sanoa muutaman valitun sanan kun mua on käsketty sohvalta alas. Ihan turhaan, ei auta. Olen tainnut lopullisesti menettää ihanat köllöttelyt sohvalla. Ja mitä tuohon sohvan korvikkeeseen tulee, niin en piruuttanikaan halunnut maata sillä vaan menin mieluummin seinän ja tyynyn väliin lattialle ja esitin marttyyria.