Kantaja

nimittäin pentuiän epilepsiageenin kantaja. Multa otettiin viime viikolla eläinlääkärissa verta ja sitten se pullo postitettiin Genoscoperille, josta emäntä sai eilen tuon tuloksen. Samalla reissulla sain rokotuksenkin ja seuraavan sitten parin viikon päästä. Ei muuten sattunut yhtään! Kakaranahan mä vinguin jo pelkästään sitä, kun lääkäri otti niskanahasta kiinni. Mut nyt olen jo iso poika ja osaan ottaa eläinlääkärireissutkin varsin coolisti.

Tylsä pakkasviikko takana, lenkit normaalia lyhyempiä ja harrastuksia peruttu liian kylmän sään vuoksi. Onneksi maanantain agility oli sentään lämpimässä hallissa.

Olen muuten menossa huomenna Aapo-veljen luokse hoitoon! Jihaa, taas me veljekset päästään pistämään tassuilla koreasti!

Pakkanen paukkuu, mutta mun vauhti ei hidastu! Tosin isäntäväki näyttää kangistuneen, sillä en ole päässyt yhtä pitkille metsälenkeille tänä viikonloppuna kuin yleensä. Kompensaationa pääsin etsiskelemään tryffelipurkkeja ja tosi hyvin etsinkin! Voi vitsi, jos joskus pääsisi oikeasti kaivamaan maasta kunnon saalista!

Tämän päivän tokotreenit peruttiin pakkasen vuoksi, mutta onneksi huomenna pääsee taas agin pariin! Lämmin halli on talviharrastajan paras ystävä :) Saas nähdä mitä huomenna tehdään, nimittäin kahtena edellisenä maanantaina olemme olleet siellä päinemme kouluttajan ollessa lomailemassa. Me vetäistiin kyllä melko monen esteen sarjoja, mutta taitaa meininki taas muuttua huomenna, kun Seppo palaa heiluttamaan tahtipuikkoa. Kyllä  sanonta "kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydillä" taitaa ihan oikeasti pitää paikkansa.

Ainiin, tänään isäntäväen vaatteissa oli uuden koiran tuoksu, Nana-mäykyn. Meistä tulee takuulla vielä hyvät kaverit, kunhan se neiti vähän kasvaa.

A-luokan kaveri

No johan pomppasi, emäntä sai nimittäin eilen Kennelliitosta postia ja mulla on nyt sitten ihan virallisesti A-luokan lonkat. Se varmaan tarkoittaa sitä, että näillä koivilla pystyy pinkomaan kovaa, mutta senhän mä tiesin jo ennestäänkin. Kyynärät olivat myös hienosti 0, polvet pelaa kuten pitää ja silmissä säihkyy nuoren uroksen elämänilo. Eli ei voisi siis paremmin asiat olla!.

Tämä päivän kohokohta tulee kuitenkin olemaan velipojan viikonloppuvierailu. Siis me niin pistetään Aapon kanssa matot rullalle, että isntäväki ottakaa vakavasti tämä kehoitus: "pysykää sohvalla tai muuten vaan alta pois" :)

Tokoilua ja loppupäivä loikoilua

Nyt on tokoilukin aloitettu Joulutauon jälkeen ja uutena koulutuspaikkana KKK:n halli. Sama halli, jossa mä käyn myös agissa. Harjoittelimme alokasluokan liikkeitä, seuraamisesta seisomaan ja makuulle jäämistä sekä hyppyä. Siinä hyppyvuoroa odotellessa emäntä treenautti vähän putkeakin ja mä itse treenasin nopeuttani livetä paikalta kesken toiminnan. Onnistui muuten tosi hyvin! Mutta mutta, emäntä ei kyllä ollut tästä kovin iloinen, eikä myöskään se Cavalier (ja sen omistaja) jota painelin moikkaamaan. Mä kun olen tämmöinen vauhdikkaan puoleinen kaveri niin olen huomannut ettei ihan kaikki lämpene mulle, harmi :(

Kokonaisuudessaan treenit olivat oikein mukavat ja kyllä sen jälkeen kelpaa loikoilla loppuillan. Varsinkin kun käytiin jo aamupäivällä vauhdikkaalla metsälenkillä. Pellolla tuuli ihan kamalasti, mutta metsässä oli suojaista, polut oikein kutsuivat kirmaamaan ja muahan ei kahta kertaa tarvi käskeä, kun kyse on vapaanatelmimisen riemusta!

Ainiin, aloitin aamun vetäisemällä kunnon laatat olkkarin lattialle jo ennen kasia. Tuli kummasti emäntään vauhtia ja ennenkuin olin ehtinyt hotaista tuotokseni uudestaan kurkusta alas, oltiin niitä jo siivoamassa. Yllättävää, mutta mua oikein kehuttiin kun oli kuulemma "niin hieno oksennus". En tiedä mitä hienoa siinä oikein oli, mutta vihdoin se fretin häntä tuli ulos matkattuaan sisuiskaluissani kuusi päivää!

Ei muuta kuin uusin kujein uuteen viikkoon!

Erittäin Hyvä ellei täydellinen

Käytiin emännän ja Siirin kanssa viettämässä sunnuntaipäivää Turun messuhallissa. Semmoinen ranskalainen mies sitten arvioi siellä mua ja tuloksena oli Erittäin Hyvä (EH) Lagottopoika. Toki sehän oli sanomattakin selvää eli sinänsä turha reissu :)

Maanantaiaamu oli ihan kamala, nimittäin mua ei muistettu ruokkia ollenkaan! Agilityssäkään ei herkkuja herunut, mutta onneksi emäntä oli ottanut mukaan ihanan "fretti-lelun", jonka hännän pistin poskeeni siinä ihan ohimennen ja taitaa muuten olla sisällä vieläkin...

Syömättömyys selvisi illantullen, kun ajoimme yhdelle eläinlääkäriasemalle Helsinkiin. Ensin mulle tökättiin inhottavaa ainetta silmiin ja sit se mies häikäisi mun silmiä ja kohta mä en enää muistakaan mitään. Kun heräsin niin ympärillä oli iloisia ilmeitä ja emäntäkin hössötti siinä intoa täynnä. Siinä oli puhetta jostain A-lonkista, 0-kyynäristä sekä terveistä silmistä ja polvista.

Parasta päivässä oli se, että sain illalla tupla-annoksen ruokaa!

Hyvää Joulua meidän perheeltä!

Hau Hau!

Hyvää Joulupäivää ja muitakin pyhiä kaikille. Olen jo kutakuinkin toipunut eilisestä hormonimyrskystä, mitä Jane-Hoffi sai minussa aikaiseksi. Aika outoa (mutta samalla niin ihanaa) miten yksi tyttö voi saada pääni niin pyörälle. En voinut kuin läähättää, haukkua, vinkua ja vähän yrittää astuakin sitä tyttöstä. En vaan voinut vieteilleni mitään. Niin, ja parit vedetkin tuli heitettyä niin matoille kuin huonekaluillekin...

En tiedä löytyykö käytökselleni mitään järjellistä syytä, mutta yksi voisi olla se että täytän neljän päivän päästä vuoden. Eli en ole mikään pieni rääpäle enää, vaan jo ihan miehinen mies (ainakin omasta mielestäni).

Olen myös kuunnellut huolestuneena, että mulle suunnitellaan jonkinmoisen fleeceasun hankintaa. Mä en niin rytkyistä perusta, mutta tänään metsälenkin jälkeen muistutin kyllä enemmän lumiukkoa kuin Lagottoa eli ehkä omistajat kuitenkin ajattelevat vaan mun parasta.

Mitä lahjoihin tulee, niin sain yhden kivan karvaisen fretin, jonka melkein nyljin tänä aamuna ja joka sittemmin poistettiin multa. Sitten sain kivan vinkuvan leijonan, jonka suolistin jo alkuillasta ja joka on nyt roskiksessa. Petteri-Punakuonon jalkaluita sain velipojan kotoa (kiitosta vaan!) ja se on sitten maistunut hyvältä ja ei ole vielä takavarikossakaan :)

Mukavaa Joulunjatkoa meiltä!

.

Nettitauko

Ohhoh, edellisestä viestistäni on mennyt monta kuukautta. Mutta kun nuorelle miehelle sattuu ja tapahtuu jatkuvasti niin paljon asioiat eikä niitä suinkaan ehdi käydä alvariinsa päivittämässä!

Mulla on takana ihana mökkikesä. Luulen, että musta tuli vähän mökkihöperö siellä, mutta kyllä emäntä ja isäntä yritti mua käyttää vähän ihmisten ilmoillakin aina silloin tällöin. Kun tultiin kotiin niin mä ihan ihmettelin kaikkia ohikulkevia ihmisiä, pyöriä ja autoja. Mut en mä hei pelännyt niitä - kunhan katselin ja äimistelin.

Ja olen mä ollut hoidossakin kesällä, ensin mummulla ja sitten velipojan kotona. Meillä oli Aapon kanssa tosi lystiä, kun saimme mellastaa kahdestaan kokonaisen viikonlopun niiden mökillä. Ja sitte tuli vastavierailun aika ja Aapo tuli meidän mökille. Ohjelmassa oli jälleen valtavaa koirapainia, mutta kyllä me osataan ihan rauhassakin olla. Köllötellään vierekkäin ja kohta ollaan jälleen kunnon iskussa!

Sienirintamalle kuuluu, hmm, mielesäni toosi hyvää eli tykkään sienistä tosi paljon. Tosin emäntä ei ole aina samaa mieltä, kun syöksyn jostain takavasemmalta tattien kimppuun. Haperoiden kanssa olen saanut tehdä kaivuuharjoitteita ihan vapaasti, mutta kun mä haluaisin olla aina mukana kun joku löytää jonkun sienen. Ärsyttää, kun ne käskee mut paikoilleen ja sit vaan joutuu katsomaan kun muut kerää sadon. Haluu auttaa!!

Eilen meillä oli aika rankka ja vetinen päivä, kun mut vietiin pitkästä aikaa näyttelyyn. Se oli tietenkin ulkona ja eihän sää oikein suosinut. Mä olin aika märkää poikaa kun astelin kehään, mut silti mä pesin ne muut ihan leikiten. Sain oikein kunniapalkinnon (KP) ja olin rotuni paras edustaja (ROP) - ja sainhan mä muutakin, nimittäin nakkia ja porkkanalettuja! Ne oli ehkä parasta koko päivässä :)