Olen nyt onnistunut vihdoin vakuutttamaan isäntäväen uskomaan, että olen sisäsiisti koira, ollut jo pitkään, reilusti yli kuukauden. Silti sanomalehdet ovat säännöllisesti ilmestyneet keittiönlattialle, kun mut on jätetty yksin kotiin. Mutta ei enää tällä viikolla eli viesti on mennyt vihdoinkin perille!
Viikko sitten olin ensimmäistä kertaa hoidossa ja pappa ja mummi saivat tämän suuren kunnian. Ihmettelin, kun Julle-serkun hajut olivat siellä niin voimakkaat ja siksi ramppasin pitkin iltaa huoneesta toiseen edestakaisin yrittäen etsiä karvaista kamuani. Seurauksena tästä oli mummin kiusaksi muutamat märät lätäköt, mutta enhän mä tahalleen sitä tehnyt!.Ja kun emäntä tuli vihdoin illalla hakemaan mua kotiin, niin mut oli laitettu pihalle rautakangen kanssa. Kanki nurmikossa pystyssä ja minä remmissä vieressä. Sen jälkeen mua ei olla viety hoitoon...
.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti