Sukuloimassa

Huh, en ole vieläkään kunnolla toipunut eilisestä päivästä. Emäntä se jaksaa aina yllättää, tällä kertaa se vei mut paikkaan, joka vilisi muita Lagottoja. Heti perille päästyä mua oli vastassa komea uros, joka yllättäin paljastui isäkseni, Potuksi. Ei se mikään herkkä kohtaaminen ollut, isä vaan nosti viereeni jalkaa ja kusaisi puskaan.

Pihalle päästyä tapasin tuttuja, veljeni Aapon sekä siskot Haikun, Ritan sekä Netan. Meillä oli taas kerran metkaa yhdessä. Sitten oli hirveä lauma muitakin kikkarapäitä, jotka melkein kaikki olivat mulle sukua. Oli mummu, enoja, tätejä ja setiä. Ja tietenkin äiti, Brina. Ajatella, vielä muutama kuukausi sitten se hoivasi ja hyysäsi mua ja nyt tyytyi lähinnä tuhahtamaan ja ajamaan mut pois jaloista, kummallista :-O

Sitten oli taas niitä ihmeellisiä juoksuharjoituksia näyttelyä varten. Mutta siinäkään ei riittänyt yhden koiran (eli mun) kanssa juokseminen, vaan mukaan otettiin myös Netta-sisko. No arvatahan saattaa ettei siitä tullut enää yhtään mitään. Me vaan hypittiin ja leikittiin - emäntä puolestaan hikoili ja kuvitteli meidän olevan lahjottavissa nameilla. Ensi sunnuntaina sen pitäisi sitten kuitenkin onnistua ja vieläpä tuomarin edessä. Minä lähden hommaan löysin rantein ja jos ei mene putkeen niin sitten ei. Pitäähän jonkun hauskuttaa yleisöä - vai mitä Netta?!