Tryffeleitä!

Taisin tehdä tänään jotain erityisen ihanaa, ainakin emäntä ja pikkuemännät ovat olleet erityisen innoissaan tänään.

Lähdettiin normaalisti lenkille aamulla ja jotenkin vaan sain siinä lenkin aikana kuonooni erityisen vahvana tryffelin tuoksun. Päätin kuopaista maata ja kappas, sain hyvää herkkua suuhuni. Emäntä riensi katsomaan mitä mutustelen ja yhtäkkiä tämä hyvä herkku vaihtui tutumpaan makuun, lihapullaan. Tein sitten saman tempun vielä kaksi muutakin kertaa ja joka kerta palkkana oli herkullista Pirkka-lihapullaa.

Emäntä hihkui ja näytti (sekä kuulosti) vähän tärähtäneeltä, mutta jälleen tulkitsin että taisin kuitenkin tehdä jotain toivottua, odotettua ja ihanaa. Ja selvisihän se syykin - olin löytänyt elämäni ensimmäiset tryffelit!

Kesäpäivillä sukulaisten kanssa

Olipahan lystikäs päivä, kun hurautimme autolla Hämeenlinnaan Cantharellien vuosittaiseen sukukokoukseen. Tällä kertaa aurinko helli meitä juhlijoita ja vesikin oli oikein sopivan lämpöistä uimatreenejä ajatellen. Ja kyllä minä uinkin, kaikkien muidenkin sukulaisten edestä!

Mulla taisi mennä vähän överiksi isosiskon vikittely, mutta miksi ihmeessä se tuoksuu niin ihanalle?! Minkäs sitä poika voi, jos tyttö on kerrassaan vastustamaton, vaikka sattuukin olemaan oma sisko :-O

Kovaa menoa jäällä!

Vesikoira on päässyt kirmaamaan vihdoinkin myös jäälle! On ollut aika veikeätä kyttäillä pilkkijöitä, hiihtäjiä ja muita jäällä liikkujia. Ja tietysti heittää vettä vähän jokaisen pilkkireikään, joita on muuten aika paljon.

Kantaja

nimittäin pentuiän epilepsiageenin kantaja. Multa otettiin viime viikolla eläinlääkärissa verta ja sitten se pullo postitettiin Genoscoperille, josta emäntä sai eilen tuon tuloksen. Samalla reissulla sain rokotuksenkin ja seuraavan sitten parin viikon päästä. Ei muuten sattunut yhtään! Kakaranahan mä vinguin jo pelkästään sitä, kun lääkäri otti niskanahasta kiinni. Mut nyt olen jo iso poika ja osaan ottaa eläinlääkärireissutkin varsin coolisti.

Tylsä pakkasviikko takana, lenkit normaalia lyhyempiä ja harrastuksia peruttu liian kylmän sään vuoksi. Onneksi maanantain agility oli sentään lämpimässä hallissa.

Olen muuten menossa huomenna Aapo-veljen luokse hoitoon! Jihaa, taas me veljekset päästään pistämään tassuilla koreasti!

Pakkanen paukkuu, mutta mun vauhti ei hidastu! Tosin isäntäväki näyttää kangistuneen, sillä en ole päässyt yhtä pitkille metsälenkeille tänä viikonloppuna kuin yleensä. Kompensaationa pääsin etsiskelemään tryffelipurkkeja ja tosi hyvin etsinkin! Voi vitsi, jos joskus pääsisi oikeasti kaivamaan maasta kunnon saalista!

Tämän päivän tokotreenit peruttiin pakkasen vuoksi, mutta onneksi huomenna pääsee taas agin pariin! Lämmin halli on talviharrastajan paras ystävä :) Saas nähdä mitä huomenna tehdään, nimittäin kahtena edellisenä maanantaina olemme olleet siellä päinemme kouluttajan ollessa lomailemassa. Me vetäistiin kyllä melko monen esteen sarjoja, mutta taitaa meininki taas muuttua huomenna, kun Seppo palaa heiluttamaan tahtipuikkoa. Kyllä  sanonta "kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydillä" taitaa ihan oikeasti pitää paikkansa.

Ainiin, tänään isäntäväen vaatteissa oli uuden koiran tuoksu, Nana-mäykyn. Meistä tulee takuulla vielä hyvät kaverit, kunhan se neiti vähän kasvaa.

A-luokan kaveri

No johan pomppasi, emäntä sai nimittäin eilen Kennelliitosta postia ja mulla on nyt sitten ihan virallisesti A-luokan lonkat. Se varmaan tarkoittaa sitä, että näillä koivilla pystyy pinkomaan kovaa, mutta senhän mä tiesin jo ennestäänkin. Kyynärät olivat myös hienosti 0, polvet pelaa kuten pitää ja silmissä säihkyy nuoren uroksen elämänilo. Eli ei voisi siis paremmin asiat olla!.

Tämä päivän kohokohta tulee kuitenkin olemaan velipojan viikonloppuvierailu. Siis me niin pistetään Aapon kanssa matot rullalle, että isntäväki ottakaa vakavasti tämä kehoitus: "pysykää sohvalla tai muuten vaan alta pois" :)

Tokoilua ja loppupäivä loikoilua

Nyt on tokoilukin aloitettu Joulutauon jälkeen ja uutena koulutuspaikkana KKK:n halli. Sama halli, jossa mä käyn myös agissa. Harjoittelimme alokasluokan liikkeitä, seuraamisesta seisomaan ja makuulle jäämistä sekä hyppyä. Siinä hyppyvuoroa odotellessa emäntä treenautti vähän putkeakin ja mä itse treenasin nopeuttani livetä paikalta kesken toiminnan. Onnistui muuten tosi hyvin! Mutta mutta, emäntä ei kyllä ollut tästä kovin iloinen, eikä myöskään se Cavalier (ja sen omistaja) jota painelin moikkaamaan. Mä kun olen tämmöinen vauhdikkaan puoleinen kaveri niin olen huomannut ettei ihan kaikki lämpene mulle, harmi :(

Kokonaisuudessaan treenit olivat oikein mukavat ja kyllä sen jälkeen kelpaa loikoilla loppuillan. Varsinkin kun käytiin jo aamupäivällä vauhdikkaalla metsälenkillä. Pellolla tuuli ihan kamalasti, mutta metsässä oli suojaista, polut oikein kutsuivat kirmaamaan ja muahan ei kahta kertaa tarvi käskeä, kun kyse on vapaanatelmimisen riemusta!

Ainiin, aloitin aamun vetäisemällä kunnon laatat olkkarin lattialle jo ennen kasia. Tuli kummasti emäntään vauhtia ja ennenkuin olin ehtinyt hotaista tuotokseni uudestaan kurkusta alas, oltiin niitä jo siivoamassa. Yllättävää, mutta mua oikein kehuttiin kun oli kuulemma "niin hieno oksennus". En tiedä mitä hienoa siinä oikein oli, mutta vihdoin se fretin häntä tuli ulos matkattuaan sisuiskaluissani kuusi päivää!

Ei muuta kuin uusin kujein uuteen viikkoon!