Tältä näyttää mun kiharoiden alla. Kuvat otettu kohta pari vuotta sitten, mutta vasta nyt emäntä sai nämä kaivettua esille. Kyllä näitä kelpaa esitellä - parasta A-ryhmää!!

Lokakuussa vedetään lonkkaa

Tänään siirrettiin kellot talviaikaan ja isäntäväki pääsi yllättämään mut aamulla kesken makoisten unien! Mullahan ei ole edelleenkään lupaa olla sohvalla, mutta yöllä kun kukaan ei nää, niin käytän tilaisuuden hyväksi ja hyppään sohvalle pötköttelemään. Se vasta on ihanaa!

Kun tästä tokenin, lähdimme pitkälle metsälenkille kirpeään pakkassäähän. Kyllä tuntui taas hyvältä päästellä pitkin metsiä ja päästellä ylimääräisiä höyryjä.

Eilen käytiin emännän kanssa tutussa paikassa, nimittän KKK:n hallilla. Ihmettelin kuinka me taas ollaan täällä, sillä viimeksi perjantaina olimme siellä treenaamassa. Lauantaina olikin sitten vähän erilainen tunnelma, siellä oli nimittäin epäviralliset kisat. Käytiin kuulemma hakemassa kisakokemusta, sillä vaikka lisenssit on maksettu tälle vuodelle, niin kisapassi on edelleen leimaamatta. Mölleissä otettiin pari starttia ja päätin näyttää emännällekin, että kyllä mä nää hommat osaan. Yllätin sen iloisesti kiitämällä kaksi 0-rataa ajoilla 32,43 ja 35,83. Niinhän siinä kävi, että me oltiin nopeimmat kiitäjät ja ekaa kertaa pääsimme kokeilemaan miltä tuntuu seistä 1-pallilla. Oikeastaan se toiseksi tullut tolleri kiinnosti mua kyllä enemmän kun se typerä seisoskelu siellä numeron takana. Kotiinviemiseksi saatiin kuitenkin herkkuja molemmille - mulle ja emännälle :)

Itsenäisyyspäivän möllikisat

Lähdettiin emännän kanssa itsenäisyyspäivän kunniaksi elämämme toisiin epiksiin KKK:n halliin. Paikan päällä huomasin iloisen yllärin; aika moni muukin koira omistajineen olivat keksineet samankaltaista puuhaa vapaapäivälle. Pääsinkin vetäisemään kunnon spurtit kivan Perro-pojan kanssa ja samalla tietenkin kahlasin itseni märäksi läheisessä ojassa, joka ei ollut vielä jäätynyt. Tämän jälkeen tulikin se tylsä osuus, nimittäin sain koltun niskaani. Voi että se on noloa, kun yrittää olla mies ja emäntä vetäisee punaisen fleecen niskaan!

Odotus kisapaikalla kävi sen verran pitkäksi, että emäntä hurautti takaisin kotiin. Ruoka uuniin, pöytään, napaan ja taas oltiin valmiita lähtemään hallille. Kun saavuimme halliin, oli enää pari starttaajaa vuorossa ennen meitä. Niimpä totesimme "lahjattomat harjoittelee" ja niin suuntasimme radalle ilman tutustumista. Pienellä sekoilulla eka rata suoritettiin 0 virheillä ja aika oli 41 s. Toiseen rataan oli kuviot suurinpiirtein selvillä ja aika paranikin kolmella sekunnilla, virheitä edelleen pyöreä nolla ja meillä luonnollisesti hyvä olla!

Hieno päivä ja tästä rohkaistuneena treenaamme vielä hakusessa olevat kepit ja keinun kuntoon ja suuntaamme suuremmille areenoille. Kuitti.